Kaksikymmentä vuotta buddhalaisehkona autokauppiaana, yritysjuristina ja talousjohtajana sujui ilman isoja eettisiä ongelmia. Aluksi kyllä kyselin veljeskunnan jäseniltä, olisiko moinen intensiivinen markkinoinnin ja kaupan kanssa touhuaminen taitamatonta toimintaa. Tunnistin myös ekologisia, fossiilisten polttoaineiden rajallisuuteen ja haitallisiin päästöihin liittyviä ongelmia. Vastaus oli: ihmiset tarvitsevat autoja. Koko kysymys lakkasi pian vaivaamasta.
Yritysjohtajat kautta koko läntisen maailman ovat innostuneet taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta. Slavoj
Samalla saa kylmää kyytiä D.T. Suzuki, jonka zen-kirjoihin aloittelevat länsimaiset buddhistit aina palaavat.
Mitä tekemistä tällä on systeemiteorian kanssa? Voisiko olla niin, että funktiojärjestelmät (talous, politiikka, oikeus, koulutus, tiede, uskonto, media) ovat jo niin itsenäisiä ja autopoeettisia, että niistä voi tehdä lähes minkälaisia yhdistelmiä tahansa? Olemmehan jo nähneet, että kapitalismi ei kaipaa poliittiseksi järjestelmäksi rinnalleen demokratiaa. Nyt lähtee siis kristinusko kapitalismin ykkösuskontopartnerina. Muita mahdollisia – ja toimivia – yhdistelmiä pitää vähän etsiä, varmaa on että niitä löytyy. Tästähän voisi tehdä pelin, rahoittaisikohan Tekes?