Resonointia tohtoripromootiossa

Kiitos ei ole kirosana

Vastaväittäjän, professori Matti Rudangon asiantunteva ja perehtynyt lausunto on luettavissa Oikeus-lehdestä nro 2/2017.  Arvosanalautakunta kertoi samansuuntaisen näkemyksensä viime vuoden syyskuussa.

Arvosanalautakunta_lausunto

Ja kiittivät lopuksi:

Perusteellisen pohdinnan ja pöydällepanon jälkeen tiedekuntaneuvosto päätti kokouksessaan 1.11.2016, että ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingalsin Lauran. Ymmärrettävää.

Runot jääkaapin ovesta

Sain väitöslahjaksi jääkaappimagneetteja: sanoja ja sijapäätteitä. Näihin meni suurin osa.

 

 

Mopo käsistä

Puheenvuoroni Laurean lukuvuoden avajaisissa 22.8.2016 – sellaisena kuin sen muistan ja vähän täydennettynä

Monesta asiasta en ole ollut viimeaikaisten hallitusten kanssa samaa mieltä. Mutta hallituksen esityksessä uudeksi ammattikorkeakoululaiksi todettiin, että opiskelijat eivät ole asiakkaita, vaan korkeakouluyhteisön jäseniä. Tämän puolesta käyn yhden miehen sotaani. Mainio tarina kertoo oikeustieteen professorista, jolle nämä niin sanotut maksavat asiakkaat alkoivat kiukutella. Linkitin sen Lauren opettajat ry.:n Facebook-sivustoon ja twiittiini. Twiittaan kekseliäästi nimellä ”jukkalinna”.  Easy to remember.

Mutta asiaan. Muutama vuosi sitten valvoin haukan silmin uusintatenttiä ja huolehdin siitä, että kaikilla pysyvät tenttiolosuhteet tasalaatuisina. Samalla katselin vähän kateellisena opiskelijoita, jotka kirjoittivat opettelemiaan asioita paperille. Niinpä aloin itsekin kirjaamaan osaamisiani taito kerrallaan. Tässä sanapilvessä on päivitetty ja siistitty tulos.

Kaikki inhimilliset perustaidot olen jättänyt pois. Nekin voivat tietysti olla joskus hakusessa. Mutta nämä ovat minun superkykyni. Jos joku on nähnyt Kick Ass -elokuvat, niin tietää mistä puhun. Olen antanut kullekin taidolle kokoa ja näköä sen mukaan, miten hyvä olen siinä tai miten tärkeäksi tai vaikuttavaksi sen koen.

Osaan siis vaihtaa vaipan niin, että lapsi, aikuinen tai vanhus makaa vatsallaan polvillani. Tarvitsen demonstraatiota varten tuolin ja yhden vapaaehtoisen. Tärkeää on varata käden ulottuville muovi tai esimerkiksi pyyhe, uusi vaippa ja pussi, johon panee käytetyn. Tämän taidon olen oppinut 10 000 toiston avulla.

Polkupyöriä opin korjaamaan pohjoisessa, kun oli pakko. Olin ystäväni kanssa polkemassa Utsjoelta Altaan, kun pyörät alkoivat reistailla. Siinä oli opittava pinnoitus ja rattaiden rakenne.

Sämpylöitä osaan leipoa sämpyläjauhopussissa olevan ohjeen avulla. Lisään sekaan joitain siemeniä ja olen oitis palvottu leipuri. Helppoa.

Bassoa olen oppinut jotenkin soittamaan tuhansien toistojen avulla. Jos olet kuullut minun laulavan, ymmärrät miksi soittaminenkin on vaikeaa. Muusikon parhaaksi ystäväksi pääsee kuitenkin harjoittelemalla.

Riimittely on ehkä geeneissä tai ainakin varhaislapsuudessa: äitini lausuu usein ja ulkoa pitkiä loppusoinnullisia runoja, joiden alkuperää hän ei yleensä itsekään tiedä tai muista.

Väitöskirjan tehtyäni osaan tehdä väitöskirjoja. Jos joku tarvitsee sellaisen, niin pistää yksityisviestiä.  [Minun työni on väitöskirjaksi naamioitu amk-opinnäyte. Mutta ei puhuta siitä ennen kun tiedekuntaneuvosto on kirjan hyväksynyt.]

Meillä kaikilla on näitä superkykyjä. Mikä on sinun erityinen supertaitosi?

Tosiaan, ehdin olla 20 vuotta autokauppias ennen opettajauraani. Moni tuntee jo kertomuksen. Autokonserni oli kasvanut kymmenessä vuodessa moninkertaiseksi (mm. kymmeniä yrityskauppoja tehden; ks. sanapilvi) ja oli finanssikriisin aikaan velkataakkansa kanssa konkurssin partaalla. Silloin jostain – Armeniasta, Venäjältä, Ranskasta, Jenkeistä – ilmestyi ulkomaisia sijoittajia.  He toivat mukanaan myös vähän rahaa mutta ennen kaikkea tekemisen meininkiä.  He kysyivät meiltä, että mitä pitäisi tehdä, jotta firma selviäisi.  Me kerroimme. Sitten he valikoivat mukaan ne, jotka olivat valmiit tähän muutokseen. Muut saivat lähteä. Osa polvien murskaamisen uhalla; sitä tarjottiin ratkaisuksi myös pankkineuvotteluissa. Mutta se on toinen tarina.

Minä pääsin vähän varkain tähän työnsä säilyttävien valittuun joukkoon. Ehkä syynä oli se, että sijoittajat leimautuivat minuun, koska olin heidän ensimmäinen kontaktinsa ja informaatikkonsa. Olin aikaisemminkin ollut rahoitusasioista vastaava johtaja, mutta he tekivät minusta CFO:n. Minun piti samalla tehdä selvitys siitä, mitä kuuluu CFO:n tehtäviin. Tein mielestäni komean perusteellisen listan, mutta tyypit eivät olleet tyytyväisiä. Kesti vallan kauan, ennen kuin ymmärsin mitä haettiin. Ei edes johtamista, vaan näkemystä ja kykyä toteuttaa asioita. Execute. Deliver. Kaiken sälän sai unohtaa.

Tässä kohdin tulen olleeksi samaa mieltä Laureassa käynnistetyn lean-hankkeen kanssa. Ilo olla sen vahinko.

Puolen vuoden jatkuvan ryminän jälkeen yhtiö pelastui. Jälkikäteen ajatellen tämä kävi käsittämättömän nopeasti.  Saadakseni pulssin laskemaan lähemmäksi normaalitasoja karkasin ja sattumien kautta päädyin Laureaan.

Näillä opeilla on menty aina silloin kun on jotain saatu aikaan. Me kaikki osaamme käsittämättömän monia asioita.  Aikaisemmin esitettyyn yhteiseen, kyselystä saatuun sanapilveen oli varmaan kirjaantunut ennen kaikkea sellaisia työhön liittyviä asioita, joita itse kokee osaavansa, vaikka kollega onkin niissä heikko.  Asiantuntijaorganisaation johdolla on perusteltu tarve ohjata porukan osaamista. Parhaiten tämä onnistuu tarjoamalla kohdennettuja resursseja – ja tietysti rekrytoimalla osaamista.  Sille ei voi oikein mitään, että asiantuntijat uppoavat milloin mihinkin kiinnostavaan, vaativaan, sytyttävään monipuolista osaamista vaativaan hankkeeseen.  Töissä ja työn ulkopuolella.

Se, mitä eniten tarvitaan, on toimeenpano-osaaminen ja tekemisen meininki. Sitä meidän tulee myös opettaa ja siihen ohjata.

Lopuksi: jos jollakulla on hyvä idea siitä, mitä jännittävää voisin tehdä isona, niin ottaa yhteyttä.

Väitöskirjasarjakuva

Piirtänyt Tiina Paju

Yliopistolta tehtaaseen

Kuvat Timo Heinänen

Lectio praecursoria 17.6.2016

Arvoisa kustos! Arvoisa vastaväittäjä! Hyvät naiset ja herrat!

Oho, anteeksi!

Näillä sanoilla opetus- ja kulttuuriministeri avasi eduskunnassa uuden ammattikorkeakoululain lähetekeskustelun. Kyse ei kuitenkaan ollut äkillisestä valaistumisesta tai edes tehokkaasta katumisesta. Ammattikorkeakoululaki hyväksyttiin lähes hallituksen esityksen mukaisena. Soraääniä kuului vähän; suurin osa näiden äänten päästelijöistä on tänään tässä salissa.

Lopulta vain ammattikorkeakouluyhteisöä vahvistamaan ja opiskelijoiden oikeuksia turvaamaan tarkoitettu oppilaskuntien automaattijäsenyys pudotettiin laista pois.

Kaikista ammattikorkeakouluista on tehty osakeyhtiöitä. Poikkeuksena tästä on poliisiammattikorkeakoulu. Väitän, että osuuskunta olisi ollut osakeyhtiötä parempi vaihtoehto ammattikorkeakouluille. Tälle väitteelle haen perusteluja väitöstyössäni.

Olen tutkinut keskeisiä taloudellisen toiminnan organisoitumismuotoja, ennen kaikkea osakeyhtiötä. Tarkastelin niitä odotuksia, joita osakeyhtiömuodon käyttöön kohdistetaan erityisesti tilanteissa, joissa toiminnan tarkoitus ei ole voiton tuottaminen omistajilleen. Hain vastausta kysymykseen, mitä oikeudellisia ja muita odotuksia osakeyhtiömalliin kohdistettiin, kun se valittiin opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvien ammattikorkeakoulujen ainoaksi organisoitumismalliksi. Arvioin myös sitä, mitä seurauksia osakeyhtiömallin valitsemisesta ammattikorkeakouluille voi olla. Lisäksi esitin vaihtoehtoisia ratkaisuja ammattikorkeakoulujen oikeushenkilöllisyydeksi. Erityisesti kohdistin tarkastelun osuuskuntaan.

Teoreettinen ja käytännöllinen lähestyminen oikeuteen asetetaan usein ikään kuin toisensa poissulkeviksi valinnoiksi. Teoriavastaisuus on turhaa.  Ihmisen tulkitsema todellisuus on kuitenkin aina teorian läpitunkema, sitä on kaikessa havainnoissamme, tulkinnassamme ja selityksissämme. Te kuuntelette puhettani ja sijoitatte sanojani aikaisemmin kuulemaanne ja omaksumaanne ja samalla teemoitatte ja tyypitätte. Osa aatoksistanne keskittyy normatiivisiin teorioihin, jotka koskevat frakin käyttämistä väitöstilaisuudessa.

Teoriavastaisuuden sijaan on parempi keskustella siitä, minkälainen käytetty teoria on. Onko se perusteltu, johdonmukainen, ovatko sen seuraukset hyväksyttävissä, onko se testattavissa – tai ylipäätään mielekkäästi ilmaistavissa? Onko teoria tieteellisesti kestävä? Haluamme niin oikeuden tutkijan kuin lain tulkitsijan ja säätäjänkin perustavan toimensa kelvolliseen teoriaan.

Minä valitsin keskeiseksi teoriaperustaksi systeemiteorian. Hyvät perustelut valinnalle ovat tässäkin tapauksessa jälkikäteisrationalisointia. Tosiasiassa kävi niin, että tapasin Kari Kantasalmen sattumalta monen vuoden jälkeen Uuden ylioppilastalon pihalla. Kahvia juodessamme kerroin väitöskirjaideoistani, ja hän kehotti tutustumaan Luhmannin systeemiteoreettiseen ajatteluun. Samalla hän mainitsi, että Luhmannin kirja on Akateemisessa alennuksessa. Toivottavasti tämä tarina ei leviä tämän salin ulkopuolelle. Tartuin siis eräänlaiseen alennuskoriteoriaan, mutta en ole katunut. Tosin dosentti Kantasalmi pisti minut sitten myöhemmin toisena esitarkastajana lujille, mutta se on toinen tarina.

Niklas Luhmannin mukaan modernin yhteiskunnan tärkeimmät osajärjestelmät ovat suuntautuneet kukin omaan erityiseen tehtäväänsä. Juuri tämä selittää sekä yhteiskunnan suorituskyvyn että ennennäkemättömän monimutkaistumisen. Näitä osasysteemejä Luhmann nimittää funktiojärjestelmiksi; sellaisia ovat oikeus, talous, tiede, politiikka, uskonto ja kasvatus, mahdollisesti myös taide ja hoiva.^.

Eriytyminen on funktionaalista: kukin osajärjestelmä täyttää kokonaisjärjestelmälle, yhteiskunnalle, jotain erityistä funktiota. Jokaisella järjestelmällä on omat koodinsa, eivätkä nämä järjestelmät osaa suoraan kommunikoida keskenään. Tähän tarvitaan erilaisia sideinstituutioita ja rakenteellisia kytkentöjä, muun muassa sopimuksia, osakeyhtiöitä, yliopistoja ja ammattikorkeakouluja.

Tutkimukseni aloittamisen jälkeen tutkimusteemani on muuttunut entistä ajankohtaisemmaksi. Vaikuttaa välillä siltä, että tarkoitus on ammattikorkeakoulujen lisäksi yhtiöittää kaikki muukin: terveyspalvelut, sosiaalipalvelut, liikenneväylät, valtion omistajaohjaus, ehkä myös ammatillinen koulutus ja lukiot. Metsät menivät jo. Odotukset ja perustelut vaihtelevat ja muuttuvat tilanteen mukaan ja tarvittaessa. Yhteistä on omassa työssäni tunnistama corporate drift.

Ehkä olisi helpottavaa ja ahdistusta vähentävää, jos maailma ei olisi niin monimutkainen kuin moderni yhteiskunta on. Ehkä olisi rattoisaa, jos kaikki olisi talouden koodiston määräämää yhtiötä. Modernin yhteiskunnan monimutkaisuus ja vaihtoehtojen paljous ovat tutkimukseni keskeisiä taustaoletuksia.  Tämä monimutkaisuus on runsautta, vapautta, hoivaa, tiedettä ja taidetta. Olemmeko valmiit luopumaan tästä?

Australialainen Max Barry kertoo kirjassaan Jennifer Government yhteiskunnasta, jossa kaikilla on sukunimen tilalla sen yhtiön nimi, jonka palveluksessa henkilö on.  Jennifer on kirjassa harvinaiseksi käynyt julkisen vallan edustaja.  Minun nimeni olisi nyt Jukka Laurea monen Jukka Delta -vuoden jälkeen. Minusta kyse on dystopiasta, mutta voin tietenkin olla väärässä. Kirjasta on tehty myös elokuva. Itsekin odotan sopimustatarjousta.  Sarjakuvan te jo saittekin.

Koulutuksen ja tieteen lisäksi uhan alaisena on myös oikeus sellaisena kuin me sen tunnistamme. Monikansalliset yritykset ja yksityiset organisaatiot tuottavat oikeuden syrjäyttäviä käytäntöjä. Kansainvälisiä sopimuksia haluttaisiin noudattaa vain niiltä osin, kun taloudellinen tarkoituksenmukaisuus sallii. Eikä Suomeen löytynyt ensimmäistä kertaa edes oikeaa oikeusministeriä, vaikka tehtäviä otona hoitava henkilö alkaakin päästä jyvälle.

Ehkä vallan käytävillä ollaan sitä mieltä, että oikeus on vain länsimainen anomalia, outo väliaikainen tapaus, josta on jo aika luopua suurempien, lähinnä taloudellisten päämäärien vuoksi. Jos näin on, eikö silloin olisi reilua kertoa tämä avoimesti?

Tutkimukseni yhdistää sosiologiaa, yhteisö- ja hallinto-oikeutta, oikeushistoriaa, kauppatieteitä ja korkeakoulupedagogiikkaa. Sitä voisi kutsua yhteisöoikeudella maustetuksi oikeussosiologiaksi tai oikeussosiologialla terävöitetyksi yhteisöoikeudeksi. Kyseessä voi olla ”law in contex” tai professori Panu Minkkisen sanoin ”social legal light” -tutkimus. Oikeuden heavy-tutkijat ovat erikseen.

Tutkija minussa huolestui mutta juristi hyrisi tyytyväisyyttään, kun toisessa (Kantasalmen) esitarkastuslausunnossa todettiin minun argumentoivan kuin osuuskuntamuodon puolustuksen asianajaja. Kuten Sakari Hänninen sanoi väitellessään tässä salissa vuonna 1983: ”minä” on monimäärityksinen. Suomalaiset ovat tosin tienneet aina, että meistä on moneksi. Valistunut juristi ei antaudu etsimään raivokkaasti vain niitä perusteluja, jotka tukevat päämiehen, asiakkaan, työnantajan kantaa tai tutkimusväitettä ja valittua teoriaperustaa. Kuitenkaan päämiehen perusteltuja odotuksia ei voi eikä tule sivuuttaa. Ja väittelemäänhän tänne on tultu.

Ammattikorkeakouluista tehtiin osakeyhtiöitä. Ilmeni, että niin odotusten muodostumisessa ja kuin päätöksentekoprosessissakin oli kyse niin poliittisesta ohjauksesta, tiedostetuista tai tiedostamattomista teoreettisista valinnoista kuin myös arkisesta unohtamisesta – ja lisäksi tiedon puutteista. Julkisuutta asian valmistelussa ja tavoitellun osakeyhtiömuodon tavoittelussa annosteltiin taitavasti. Voi olla, että kyseessä oli maalaisjärkeen ja street wisdomiin verrattavaa virastojen viisautta. Mene ja tiedä. Annettuun ohjaukseen pohjautuvia ratkaisuja käytettiin seuraavan vaiheen perusteluina. Lukekaa kirjasta lisää.

Systeemiteoria oli puskuri helppoja ja houkuttelevia selitysmalleja vastaan. Yhteiskunta ja sen toiminnot näyttäytyivät monimutkaisina vaikkakaan eivät käsittämättöminä järjestelminä.

Systeemiteoria ei toisaalta osoittautunut oikeuden ”superteoriaksi”, joka perustelisi muiden yhteiskuntaa koskevien teorioiden torjumisen oikeudellisessa tutkimuksessa, päätöksenteossa tai muussa oikeudellisessa käytännössä. Näyttää päinvastoin siltä, että oikeuden ja oikeustieteen tulee kääntyä tapauskohtaisesti eri tieteenalojen ja tutkimustraditioiden puoleen. Tätä edellyttää myös teorian kuvaama yhteiskunnallisten järjestelmien eriytyminen.

Esimerkiksi minä en tutkimuksessani voinut sivuuttaa kasvatustieteessä tehtyjä huomioita ja kehitettyjä teorioita. Tällainen tutkimus- ja tulkinta-asenne samalla säilyttää oikeuden merkityksen, itsenäisyyden ja omaleimaisuuden torjumalla oikeudelle vieraiden järjestelmien ja teorioiden ylivallan.

Osakeyhtiön toiminnan oletettuna tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille näiden osakeomistuksen suhteessa. Osakeyhtiö sinänsä on modernin maailman hienoimpia luomuksia, erinomainen apparaatti tarkoitettuun tehtäväänsä siinä missä esimerkiksi astiankuivauskaappikin.

Osuuskunnasta tuli jokaisen kunnon tarinan edellyttämä sankari. Se on koeteltu mutta nykymuodossaan myös moderni ratkaisu. Osuuskunnan tarkoituksena on taloudellisen toiminnan harjoittaminen osuuskunnan jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi: jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tässä tarkoituksessa järjestämiä palveluita.

Osuuskunta muovautuu osakeyhtiötä paljon luontevammin hoitamaan ammattikorkeakoulun perustehtäviä. Mukaan jäseniksi voitaisiin ottaa myös korkeakouluyhteisön jäsenet eli opiskelijat, opettajat ja muu henkilöstö. Monia tähän liittyviä ratkaisuja ja hyötyjä olen esittänyt kirjassani. Minulla on siis unelma eräänlaisesta vapaiden oppijoiden vapaasta liitosta.

Keskeistä olisi yhteisömuodon antama tuki opetukselle ja oppimiselle. Vähäpätöinen asia ei ole sekään, että osuuskuntaa on vaikeaa ellei mahdotonta myydä veroparatiisien kautta rahojaan kierrättäville toimijoille. Osuuskuntamuodossa voisi piillä ratkaisu myös sosiaali- ja terveysalan yhtiöittämisvimmaan.  Nyt hallituksen olisi vain löydettävä joku, joka on tutkinut tätä asiaa. Jos joku löytyisikin, niin tyyppi on varmaan kallis.

Minulle oli tärkeää päästä väittelemään täällä Porthaniassa. Isäni Tauno oli 50-luvulla kirvesmiehenä rakentamassa tätä Porthaniaa ja samalla Suomea, jossa vielä toistaiseksi vähävaraisenkin perheen kasvatti voi opiskella ja koittaa siipiään. Oma ehdotukseni on, että ei luovuta tästä mahdollisuudesta. Se ei tarkoita sitä, että kaiken tulisi jatkua samanlaisena. Yhteiskunnan kontingenttia luonnetta, mahdollisuuksien kirjoa, valottaa myös väitöskirjani.

Arvon ihmiset!

Monia, ellei jopa useimpia lakeja on syytä noudattaa. Niiden avulla voimme vakioida odotuksiamme ja lieventää väistämättömiä pettymyksiä. Itse olen noudattanut tätä työtä tehdessäni ainakin yliopistolain 2 §:n kehotusta ja pyrkinyt palvelemaan ennen kaikkea isänmaata ja ihmiskuntaa. Se oli mieluisa tehtävä. Lisäksi on myönnettävä, että oli hauskaa.

***

Pyydän Teitä, arvoisa professori Matti Rudanko, Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne huomiot, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta.

Vastaväittäjä prof. Rudanko, entiteetti, kustos prof. Villa

 

Tervetuloa lemmikkien hautausmaalle!

Viimeistelyyn kuuluu se, että poistaa tekstistä kaiken, mikä ei siihen kuulu.  Tunnistan ajatuslaukoille, harharetkille tai älynväläyksille erilaisia syitä. Usein sellaisen avulla yritin puhuttella vaikutuksentekoaikein jotakuta kuviteltua tai potentiaalista lukijaa.  Monta kertaa halusin näyttää lukeneisuuttani.  Perustelin tässä lopussa olevaa yhteenvetoa pedagogisilla syillä. Mutta oppikirjat ovat erikseen. Välillä oli vain niin kova hybris, että jokainen ajatus kävi ja jopa säteili. Olin kaiken selittävän yhtenäisteorian äärellä.

Aikaisemmin oli jo ollut muutama pärttylin-, kristalli- ja pitkien puukkojen yö. Muun muassa Poika luki ja kommentoi, että hauskaa, ota pois. Sillä kierroksella tuli kymmeniä ruumiita. Tässä näitä lemmikkejä on taas läjäpäin.  Rikoskummpanina on tällä kertaa toinen ohjaajani Risto K.

Modernissa yhteiskunnassa on jo ne ainekset, joista käytetään tulevaisuuden rakentamisessa. Nykyisyys on raskaana tulevaisuudesta, kuten Leibniz on 1700-luvun alussa muotoillut[1].

[1] Leibniz 1714, teesi 22.

***

Koululaitoksen ja oikeuden suhteiden tutkimiseen olisi voitu käyttää Pierre Bourdieun käsitteistöä. Habitus on hänelle se välittäjä, jonka avulla yhteiskunnan aineellinen ja yksilön mentaalinen maailma vastaavat toisiaan ja jolla ne ovat vuorovaikutuksessa ja sidoksissa toisiinsa[1]. Doxa on välitön sopimus siitä, mikä on itsestään selvää ja normaalia[2]. Oikeuden kentän autonomia on Bourdieulle suhteellista ja lopulta myös illuusio[3]. Nämä käsitteet ja niiden teoriaympäristö olisi mahdollinen tapa pureutua niihin prosesseihin, joissa osakeyhtiö näyttäytyy lähes vaihtoehdottomana ammattikorkeakoulun järjestäytymismuotona.

[1] Bourdieu 2003, 78–79.

[2] Bourdieu 1987, 848.

[3] Bourdieu 1987, 850; ks. myös Ylhäinen 2010, 166–167 ja 2015, 22­–25.

Tarkastelun olisi voinut rakentaa myös feministisestä teoriasta lainatuilla malleilla. Koulutusta voisi pitää kasvatuksen osa-alueena, hoivan rinnakkaisjärjestelmänä, jota voidaan kuvata myös feminiinisiksi koetuin määrittein: se on suojeleva ja jatkuvuutta turvaava. Talous puolestaan on vastaavalla tavalla maskuliininen: aktiivinen, aggressiivinen ja laajeneva. Vastaavasti koulu on yhteiskunnassa erityinen, lisämerkitty, samalla kun yhtiö on vallitseva normi[4]. Vastaavanlaisia piirteitä ja eroja voi tunnistaa osuuskunnassa ja osakeyhtiössä. Osuuskunta on – osuuskuntaliikkeen oman määritelmän mukaan – yhteisöllinen, omistaan huolehtiva. Osakeyhtiö on maailmaan suuntautuva metsästäjä. Tällaiset tyypittelyt ovat aina ristiriitaisia ja vastustusta herättäviä. Niillä voi kuitenkin olla tapauskohtaista selitysvoimaa patriarkaalisissa yhteiskunnissa.

[4] Mallina ajatukselle on erittely Leena Kosken artikkelissa, joka kertoo naisten yrittäjyyskuvan tutkimisesta. Koski 2011, 126–127.

***

Yhteiskunta ja oikeus voidaan nähdä eritasoisina kerroksina, jossa yksityinen taso, ryhmätaso ja yhteiskunnan taso tai toisin ilmaisten pinnan lisäksi kulttuurinen taso ja syvärakenne[1]. Tällöin funktiojärjestelmiin perustuvan teorian voisi sanoa jäävän yhteiskunnan pinnan tai pintatason ilmiöiden vangiksi[2] – ellei haluta sijoittaa funktiojärjestelmiä, organisaatioita ja interaktioita eri tasoille. Luhmannlaisessa versiossaan teoria ei etsi eikä oleta jotain ylä- tai syvätasoa tai eikä myöskään ensisijaista muutoksen lähdettä. Tämä ei poista mahdollisuutta arvioida esimerkiksi systeemien omalakisuuden astetta, organisaatioiden polyfonista luonnetta tai rakenteiden korruptoitumista. Tarkastelu on kuitenkin korostuneesti järjestelmän sisäistä. Takaovi tutkijan omille arvostuksille tai tuomioistuinpäätöksistä tutulle yleiselle elämänkokemukselle on joka tapauksessa raollaan.

[1] Ks. esimerkiksi Hänninen 1983, 214–228. Voidaan myös ajatella, että utelias tutkija hakeutuu lukuisiin eri positioihin ymmärtääkseen nykyistä monimutkaista yhteiskuntaa.

[2] Ks. Tuori 2007, 41. Tuorin Kriitikolle oikeus on politiikkaa, jonka tavoitteita määräävät yhteiskunnallisiin asemiin liittyvät intressit; näin Kriitikko on taipuvainen redusoimaan oikeuden pintatasoonsa.

Kasvatustieteen puolella kehitetty metafora toimintajärjestelmien välisistä rajavyöhykkeistä[1] kuvaa vastaavaa ilmiötä. Järjestelmien välisillä raja-alueilla on tärkeä merkitys mm. tieteen ja koulutuksen omien erityistehtävien suorittamista suojaavina puskureina. Puskurit eivät tee rajanylityksiä mahdottomaksi, mutta ne vaikeuttavat esimerkiksi vihamielistä valtausta[2]. Näin tieteen ja talouden välinen rajavyöhyke antaa tieteelle työrauhan ja takaa viimekädessä taloudenkin edellyttämät innovaatiot. Juuri tästä oli kyse ns. teollisessa vallankumouksessa, ja sama tieteen mahdollistama talouden kasvu on jatkunut jopa kiihtyvällä vauhdilla elämämme läpitieteellistyessä ja läpiteknologisoituessa. Systeemiteoria on avoin mahdollisuudelle, että funktiot ja niitä hoitavat systeemit eriytyvät edelleen – tai korvautuvat kokonaan uusilla. Funktiojärjestelmät ovat tässä mielessä kontingentteja: mahdollisia mutta eivät välttämättömiä.

[1] Kahden yhteistyössä toimivan järjestelmän rajapinnalle voi syntyä uudenlainen alue, rajavyöhyke, joka synnyttää omaa itsenäistä toimintaa. Puhutaan rajakäytännöistä, joka on kahden suhteellisen pysyvän toimintajärjestelmän välissä oleva yhteistoiminta-alue. Käytössä on myös ilmaisu rajasysteemi, jolla on kuvattu tutkijan ja opettajaryhmän välistä uutta systeemistä tasoa. Tuomi-Gröhn 2001, 33.

[2] Engeström 2004, 86–87.

***

On ajateltavissa myös tilanne, jossa systeemi kadottaa ensisijaisen funktionsa. Se voi näin muuttua avustavaksi systeemiksi tai solu-biologiasta otetulla analogialla siitä voisi tulla eräänlainen erilaistumisensa menettänyt systeemi, joka ei pahanlaatuisen solun tavoin enää tunnista erilaistumiseen, kokonaisuutta palvelevaan tehtävään ohjaavia signaaleja. Pahanlaatuinen solu leviää ympäri kokonaisuutta. Tällaisen tilanteen selvittämiseksi tehdään biopsia, jossa otetaan koepala tai solunäyte elävästä kudoksesta. Näytettä tutkimalla voidaan selvittää muun muassa syöpäsolujen esiintyminen ja kasvutapaa ympäristössään.^[1]

[1] Solubiologia koskevan muotoilun on tarkistanut sytologian lehtori Mari Virtanen 15.4.2015.

Ihmisen tai psyykkisen järjestelmän ja yhteiskunnan suhdetta voidaan kuvata parviälyn avulla. Vaikka yksittäisten toimijoiden intentiot voivat olla erisuuntaisia ja käyttäytyminen itsenäistä, kehkeytyy paikallisista vuorovaikutuksista yhteiskunnallisia ja jopa globaaleja käyttäytymismalleja[1]. Sosiaalisen olemisen monimutkaisuus saa ihmiset toimimaan parven tavoin. Modernissa tehokkaasti verkottuneessa maailmassa, jossa tietoa on ylen määrin ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä saa informaatiota keskeytyksittä, on yksilön vaikea tietoisesti työstää kaikkea materiaalia. Näin monimutkaistumisen vääjäämättä edellyttämä redusointi johtaa parvikäyttäytymiseen.[2]

[1] Ks. Surowiecki 2007.

[2] Berardi 2012, 14–15.

***

[Yleisemmän tason politiikkakoodi olisi hallitsijat / hallitut. Jako hallitukseen ja oppositioon sopii paremmin kansallisvaltioksi nimettyyn systeemiyhteyteen.] Modernin globaaliin yhteiskuntakokonaisuuden kannalta voisi olla perusteltua palata hallitsijat – hallitut -jakoon.

***

Kasvatustieteessä kehitetyn rajavyöhykemallin mukainen rajan ylittäminen voi olla yksittäinen interaktio tai kommunikaatiotapahtuma ja sellaisena verrattavissa systeemiteorian operatiiviseen kytkentään. Yrityksen edustaja voi tulla ammattikorkeakouluun kertomaan kokemuksistaan ja näkemyksistään. Pitkäjänteinen, yhteisiä käsitteellisiä välineitä kehittävä solmutyöskentely[1] omine sääntöineen ja työnjakoineen lähestyy järjestelmien välistä rakenteellista kytkentää. Tällainen voi olla työelämän kehittämistä koskeva hanke ammattikorkeakoulun ja yrityksen välillä.

[1] Ks. Engeström 2004, 87.

***

Systeemiteoriaa voisi rikastuttaa esimerkiksi Sakari Hännisen ajatuksella minän ”monimäärityksisyydestä”[1].   Ihminen on samanaikaisesti sekä ajatteleva, intentionaalinen yksilösubjekti että välttämätön edellytys kollektiivisen tason organisaatioille ja yhteiskuntajärjestelmätason funktiojärjestelmille. Ihmisen oleminen näillä tasoilla on omalakista, mutta samanaikaista; eri tasot ovat koko ajan vuorovaikutussuhteessa keskenään. Samalla yksilö voi ”edustaa” montaa eri funktiojärjestelmää. Ammattikorkeakouluosakeyhtiön rehtori-toimitusjohtaja on tästä ilmeinen, laissakin ilmauksensa saava esimerkki.

[1] Hänninen 1982, 154–155.

***

Saksalainen ordoliberaali ajattelu korostaa valtion ja oikeuden intervention välttämättömyyttä markkinoiden toiminnan turvaamisessa[1].

[1] Ordoliberalismista ks. Tuori & Tuori 2014, 13–60.

***

Pieni erityispuolue voi  toteuttaa primaarikoodiaan lukitsemalla oman alafunktionsa ja antamalla päähallituspuolueiden päättää kaikesta muusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luvussa  on hahmoteltu mahdollinen, ennen kaikkea systeemiteoriaan perustuva kuva yhteiskunnasta ja oikeuden, koulutuksen, politiikan ja talouden asemasta siinä. Saatu kuva ei ole ylihistoriallinen, vaan modernin, funktionaalisesti eriytyneen yhteiskunnan kuvaus. Tämän jälkeen on tultu vielä lähemmäs ja kriittisesti arvioitu kehityskulkuja ja ajatusmalleja, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet Suomessa tehtyihin yhteiskunnallisiin päätöksiin. Monesti ratkaisut ovat olleet omiaan hämärtämään yhteiskunnan osajärjestelmien tehtäviä.

Tämän teoreettisen pohdinnan aikana on tunnistettu tai kehitetty joukko teoreettisia välineitä ja käsitteitä, joita käytetään seuraavissa vaiheissa niin aineiston kokoamisessa, sen työstämisessä kuin tulostenkin löytämisessä ja esittämisessä. Samalla on päästy arvioimaan organisaatioiden asemaa systeemiteoriassa ja rikastuttamaan näkemystä organisaatiotutkimuksen teemoilla, joilla voisi olla merkitystä tutkimuskysymyksiin vastattaessa. Nämä välineet, käsitteet ja teemat ovat vielä kertauksen avuksi ja käyttöä helpottamaan kerätty tähän.

Alussa on kuvattu systeemiteoriaa, perustellaan sen käyttöä valitun kohteen tutkimisessa ja pohditaan sen suhdetta eräisiin muihin mahdollisiin teoriavalintoihin, erityisesti oikeustaloustieteeseen. Erityisesti paneuduttiin politiikan, oikeuden, talouden ja koulutuksen järjestelmiin. Nämä järjestelmät rakentavat autopoieesissa itsensä omilla aineksillaan. Yhteiskunta ja sen järjestelmät tunnistettiin monimutkaistuviksi ja yhteiskunnalliset ratkaisut kontingenteiksi: mahdollisiksi mutta eivät välttämättömiksi. Kunkin funktiojärjestelmän erityinen tehtävä, funktio, kuvattiin erikseen. Samalla pohdittiin tuotannon asemaa yhteiskunnassa. Mukana oli niin kuvastoa biologiasta (koepalan otto elävästä kudoksesta eli biopsia), kirjallisuudesta (piilossa olevan todellisen tekstintuottajan toiminta eli haamukirjoitus) kuin kasvatustieteestäkin (rajavyöhyke eri toimintajärjestelmien välisenä alueena).

Tämän jälkeen avattiin funktiojärjestelmien luonnetta kommunikaationa ja tunnistettiin kunkin funktiojärjestelmän ohjelma, mediumi ja eronteon mahdollistava binäärikoodi. Nämä järjestelmät ovat samanaikaista avoimia ja sulkeutuneita. Järjestelmästä ei välity suoraa informaatiota toiseen järjestelmään. Toisen järjestelmän tai yleisemmin ympäristön aiheuttama häiriö tai kohina on muutettava systeemin oman rakenteensa ja binäärikoodin mukaiseksi kommunikoinniksi, resonanssiksi. Oikeuden osalta käsiteltiin yhteiskunnan monimutkaistumisen synnyttämää oikeuden ja oikeustieteen fragmentoitumista.

Funktiojärjestelmät ja systeemit yleisemmin ovat kytkeytyneitä toisiinsa sekä rakenteellisesti että operatiivisesti. Niin kieltä, sopimusta kuin osakeyhtiömuotokin käsiteltiin rakenteellisina kytkentöinä.

Sosiaalisissa systeemeissä on aina kyse monimutkaisuuden vähentämisestä jotain tarkoitusta varten. Tämä antoi mahdollisuuden arvioida lakia todellisuuden käsittämistä ja käsittelyä mahdollistavana reduktiovälineenä ja tällaisen näkökulman merkitystä laintulkinnassa, tuomioistuinkäytännössä ja oikeustieteellisessä tutkimuksessa.

Oman käsittelynsä sai oikeudellisten instituutioiden globaali samankaltaistuminen. Erikseen tarkasteltiin sekä osakeyhtiömallien että ammattikorkeakoulujärjestelmän konvergenssia, kehittymistä ylikansallisesti ja globaalisti samankaltaiseksi.

Organisaatio on yksi yhteiskunnallisen järjestelmän muoto. Se on usein polyfoninen, useaa koodia samanaikaisesti käyttävä. Tästä oli esimerkkinä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen monikoodisuus. Ammattikorkeakoulujen osalta huomio kiinnitettiin polyfonian rinnakkaisilmiöön, lakihämmennykseen.

Uuden korkeakoulujärjestelmän takana tunnistettiin käytäntöjä ja ajatusmalleja, jotka ovat lainaa taloustieteestä ja yritystoiminnasta. Näitä ovat erityisesti managerialismi ja sen perustana olevaa uusi julkisjohtaminen (new public management, NPM). Tässä yhteydessä käsiteltiin myös innovatiivisuutta, ketteryyttä, tuloksellisuutta, tehokkuutta ja taloudellisuutta. Koulutusjärjestelmienkin uudistamisessa käytettyä kumppanuutta arvioitiin erityisesti suhteessa oikeudelliseen sopimussuhteeseen. Arvot tunnistetaan nimenomaan organisaation itsemäärityksen ja kontrollin välineiksi. Samalla ne joustavuudessaan luovat tulevaisuuteen kohdistuvia odotuksia. Lopuksi otettiin käyttöön inertian, jähmeyden ja inkramentaalisuuden, muutosten vähittäisyyden, käsitteet.

***

Poistojen jälkeen on vielä 63 544 sanaa. 15 000 on varmaan ihan turhaa. Mutta mitkä?

 

­­­

 

 

 

 

 

 

Jatko-opiskelijaelämää

 

heräsin kissojen keskellä

lähetin muutaman kiitoksen ja yhden avuntarjouksen

seisoin metromatkan, kuuntelin nuorina kuolleita muusikoita

herra, ostaisitko minulle mercedez-benzin

tilasin optikolta uudet moniteholasit

”miehet komistuvat vanhetessaan” – kiitos

en ehtinyt luovuttaa verta

nukuin liian pitkään hyvässä seurassa

no, välipäivinä sitten, silloin tarvitaan luovuttajia

söin ehkä viimeisen kerran porthaniassa opiskelijaruokaa

metsätalolla kuuntelin professoreita

ne valtiot, jotka antavat yliopistojensa kukoistaa

säilyvät pitkään (Wexionius-Gyldenstolpe 1642)

ja minä voitin hirsipuun: logistiikkapäällikkö!

(joku keksi sen minua ennen, mutta ei riitä että tietää

pitää myös julkaista)

yliopiston kirjaston kuppilassa lupasin tehdä  myyntitiiserin osakkeista

sanomien toimittaja soitti tarkistaakseen osuuskunta-asian

varmistin että nimi olisi oikein, faktat olisivat kuitenkin vain sinne päin

oluttuvassa nautiskelin suppusuin – kuin karkkia

hain postista joululahjaksi tilaamani kirjan yön noidista

venäläisistä taiselulentäjänaisista

ja sittarista kaksi tarjouscostaricaa

kassajonossa  asianajajakaverini paheksui ostoskorissani olevaa pizzaa

vaikka siellä oli myös eettisiä banaaneja

kotona söin sen pizzan ja aloitin elokuvan

mutta elämän päivä alkoi väsyttää

kuuntelin sängyssä hetken vanhaa radio-ohjelmaa

filosofit puhuivat, aihe ei selvinnyt

kissat kömpivät viereeni nukkumaan

Aamulla suihkussa

Mitä pistäisi töihin päälle? Paidatkin ovat puhtaita, mutta pukua ei viitsi perjantaina kuluttaa.

Kissat ovat taas nostaneet lattiakaivon ritilän irti.

Illalla näen M.:n. Jotain sellaista, että se näkee, että olen laihtunut.

Toivottavasti suostuvat esitarkastajiksi. Saisin hyviä kommentteja. Ovat varmaan mukaviakin.

Ehkä vaan farkut ja villapuseron. Pistinkö jo hoitoainetta?

Mitä jos aivot ovatkin vain adaptioväline? Tietoisuus on maailmassa, sen rakenteissa. Ei mitään transsendentaalista.

Huomenna Tallinnaan. Matkalla voi lukea oikeusvaltiotehtävät.

Pitää soittaa äidille ja kysyä, pitääkö käydä kaupassa.