Arvoisa kustos! Arvoisa vastaväittäjä! Hyvät naiset ja herrat!
Oho, anteeksi!
Näillä sanoilla opetus- ja kulttuuriministeri avasi eduskunnassa uuden ammattikorkeakoululain lähetekeskustelun. Kyse ei kuitenkaan ollut äkillisestä valaistumisesta tai edes tehokkaasta katumisesta. Ammattikorkeakoululaki hyväksyttiin lähes hallituksen esityksen mukaisena. Soraääniä kuului vähän; suurin osa näiden äänten päästelijöistä on tänään tässä salissa.
Lopulta vain ammattikorkeakouluyhteisöä vahvistamaan ja opiskelijoiden oikeuksia turvaamaan tarkoitettu oppilaskuntien automaattijäsenyys pudotettiin laista pois.
Kaikista ammattikorkeakouluista on tehty osakeyhtiöitä. Poikkeuksena tästä on poliisiammattikorkeakoulu. Väitän, että osuuskunta olisi ollut osakeyhtiötä parempi vaihtoehto ammattikorkeakouluille. Tälle väitteelle haen perusteluja väitöstyössäni.
Olen tutkinut keskeisiä taloudellisen toiminnan organisoitumismuotoja, ennen kaikkea osakeyhtiötä. Tarkastelin niitä odotuksia, joita osakeyhtiömuodon käyttöön kohdistetaan erityisesti tilanteissa, joissa toiminnan tarkoitus ei ole voiton tuottaminen omistajilleen. Hain vastausta kysymykseen, mitä oikeudellisia ja muita odotuksia osakeyhtiömalliin kohdistettiin, kun se valittiin opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvien ammattikorkeakoulujen ainoaksi organisoitumismalliksi. Arvioin myös sitä, mitä seurauksia osakeyhtiömallin valitsemisesta ammattikorkeakouluille voi olla. Lisäksi esitin vaihtoehtoisia ratkaisuja ammattikorkeakoulujen oikeushenkilöllisyydeksi. Erityisesti kohdistin tarkastelun osuuskuntaan.
Teoreettinen ja käytännöllinen lähestyminen oikeuteen asetetaan usein ikään kuin toisensa poissulkeviksi valinnoiksi. Teoriavastaisuus on turhaa. Ihmisen tulkitsema todellisuus on kuitenkin aina teorian läpitunkema, sitä on kaikessa havainnoissamme, tulkinnassamme ja selityksissämme. Te kuuntelette puhettani ja sijoitatte sanojani aikaisemmin kuulemaanne ja omaksumaanne ja samalla teemoitatte ja tyypitätte. Osa aatoksistanne keskittyy normatiivisiin teorioihin, jotka koskevat frakin käyttämistä väitöstilaisuudessa.
Teoriavastaisuuden sijaan on parempi keskustella siitä, minkälainen käytetty teoria on. Onko se perusteltu, johdonmukainen, ovatko sen seuraukset hyväksyttävissä, onko se testattavissa – tai ylipäätään mielekkäästi ilmaistavissa? Onko teoria tieteellisesti kestävä? Haluamme niin oikeuden tutkijan kuin lain tulkitsijan ja säätäjänkin perustavan toimensa kelvolliseen teoriaan.
Minä valitsin keskeiseksi teoriaperustaksi systeemiteorian. Hyvät perustelut valinnalle ovat tässäkin tapauksessa jälkikäteisrationalisointia. Tosiasiassa kävi niin, että tapasin Kari Kantasalmen sattumalta monen vuoden jälkeen Uuden ylioppilastalon pihalla. Kahvia juodessamme kerroin väitöskirjaideoistani, ja hän kehotti tutustumaan Luhmannin systeemiteoreettiseen ajatteluun. Samalla hän mainitsi, että Luhmannin kirja on Akateemisessa alennuksessa. Toivottavasti tämä tarina ei leviä tämän salin ulkopuolelle. Tartuin siis eräänlaiseen alennuskoriteoriaan, mutta en ole katunut. Tosin dosentti Kantasalmi pisti minut sitten myöhemmin toisena esitarkastajana lujille, mutta se on toinen tarina.
Niklas Luhmannin mukaan modernin yhteiskunnan tärkeimmät osajärjestelmät ovat suuntautuneet kukin omaan erityiseen tehtäväänsä. Juuri tämä selittää sekä yhteiskunnan suorituskyvyn että ennennäkemättömän monimutkaistumisen. Näitä osasysteemejä Luhmann nimittää funktiojärjestelmiksi; sellaisia ovat oikeus, talous, tiede, politiikka, uskonto ja kasvatus, mahdollisesti myös taide ja hoiva..
Eriytyminen on funktionaalista: kukin osajärjestelmä täyttää kokonaisjärjestelmälle, yhteiskunnalle, jotain erityistä funktiota. Jokaisella järjestelmällä on omat koodinsa, eivätkä nämä järjestelmät osaa suoraan kommunikoida keskenään. Tähän tarvitaan erilaisia sideinstituutioita ja rakenteellisia kytkentöjä, muun muassa sopimuksia, osakeyhtiöitä, yliopistoja ja ammattikorkeakouluja.
Tutkimukseni aloittamisen jälkeen tutkimusteemani on muuttunut entistä ajankohtaisemmaksi. Vaikuttaa välillä siltä, että tarkoitus on ammattikorkeakoulujen lisäksi yhtiöittää kaikki muukin: terveyspalvelut, sosiaalipalvelut, liikenneväylät, valtion omistajaohjaus, ehkä myös ammatillinen koulutus ja lukiot. Metsät menivät jo. Odotukset ja perustelut vaihtelevat ja muuttuvat tilanteen mukaan ja tarvittaessa. Yhteistä on omassa työssäni tunnistama corporate drift.
Ehkä olisi helpottavaa ja ahdistusta vähentävää, jos maailma ei olisi niin monimutkainen kuin moderni yhteiskunta on. Ehkä olisi rattoisaa, jos kaikki olisi talouden koodiston määräämää yhtiötä. Modernin yhteiskunnan monimutkaisuus ja vaihtoehtojen paljous ovat tutkimukseni keskeisiä taustaoletuksia. Tämä monimutkaisuus on runsautta, vapautta, hoivaa, tiedettä ja taidetta. Olemmeko valmiit luopumaan tästä?
Australialainen Max Barry kertoo kirjassaan Jennifer Government yhteiskunnasta, jossa kaikilla on sukunimen tilalla sen yhtiön nimi, jonka palveluksessa henkilö on. Jennifer on kirjassa harvinaiseksi käynyt julkisen vallan edustaja. Minun nimeni olisi nyt Jukka Laurea monen Jukka Delta -vuoden jälkeen. Minusta kyse on dystopiasta, mutta voin tietenkin olla väärässä. Kirjasta on tehty myös elokuva. Itsekin odotan sopimustatarjousta. Sarjakuvan te jo saittekin.
Koulutuksen ja tieteen lisäksi uhan alaisena on myös oikeus sellaisena kuin me sen tunnistamme. Monikansalliset yritykset ja yksityiset organisaatiot tuottavat oikeuden syrjäyttäviä käytäntöjä. Kansainvälisiä sopimuksia haluttaisiin noudattaa vain niiltä osin, kun taloudellinen tarkoituksenmukaisuus sallii. Eikä Suomeen löytynyt ensimmäistä kertaa edes oikeaa oikeusministeriä, vaikka tehtäviä otona hoitava henkilö alkaakin päästä jyvälle.
Ehkä vallan käytävillä ollaan sitä mieltä, että oikeus on vain länsimainen anomalia, outo väliaikainen tapaus, josta on jo aika luopua suurempien, lähinnä taloudellisten päämäärien vuoksi. Jos näin on, eikö silloin olisi reilua kertoa tämä avoimesti?
Tutkimukseni yhdistää sosiologiaa, yhteisö- ja hallinto-oikeutta, oikeushistoriaa, kauppatieteitä ja korkeakoulupedagogiikkaa. Sitä voisi kutsua yhteisöoikeudella maustetuksi oikeussosiologiaksi tai oikeussosiologialla terävöitetyksi yhteisöoikeudeksi. Kyseessä voi olla ”law in contex” tai professori Panu Minkkisen sanoin ”social legal light” -tutkimus. Oikeuden heavy-tutkijat ovat erikseen.
Tutkija minussa huolestui mutta juristi hyrisi tyytyväisyyttään, kun toisessa (Kantasalmen) esitarkastuslausunnossa todettiin minun argumentoivan kuin osuuskuntamuodon puolustuksen asianajaja. Kuten Sakari Hänninen sanoi väitellessään tässä salissa vuonna 1983: ”minä” on monimäärityksinen. Suomalaiset ovat tosin tienneet aina, että meistä on moneksi. Valistunut juristi ei antaudu etsimään raivokkaasti vain niitä perusteluja, jotka tukevat päämiehen, asiakkaan, työnantajan kantaa tai tutkimusväitettä ja valittua teoriaperustaa. Kuitenkaan päämiehen perusteltuja odotuksia ei voi eikä tule sivuuttaa. Ja väittelemäänhän tänne on tultu.
Ammattikorkeakouluista tehtiin osakeyhtiöitä. Ilmeni, että niin odotusten muodostumisessa ja kuin päätöksentekoprosessissakin oli kyse niin poliittisesta ohjauksesta, tiedostetuista tai tiedostamattomista teoreettisista valinnoista kuin myös arkisesta unohtamisesta – ja lisäksi tiedon puutteista. Julkisuutta asian valmistelussa ja tavoitellun osakeyhtiömuodon tavoittelussa annosteltiin taitavasti. Voi olla, että kyseessä oli maalaisjärkeen ja street wisdomiin verrattavaa virastojen viisautta. Mene ja tiedä. Annettuun ohjaukseen pohjautuvia ratkaisuja käytettiin seuraavan vaiheen perusteluina. Lukekaa kirjasta lisää.
Systeemiteoria oli puskuri helppoja ja houkuttelevia selitysmalleja vastaan. Yhteiskunta ja sen toiminnot näyttäytyivät monimutkaisina vaikkakaan eivät käsittämättöminä järjestelminä.
Systeemiteoria ei toisaalta osoittautunut oikeuden ”superteoriaksi”, joka perustelisi muiden yhteiskuntaa koskevien teorioiden torjumisen oikeudellisessa tutkimuksessa, päätöksenteossa tai muussa oikeudellisessa käytännössä. Näyttää päinvastoin siltä, että oikeuden ja oikeustieteen tulee kääntyä tapauskohtaisesti eri tieteenalojen ja tutkimustraditioiden puoleen. Tätä edellyttää myös teorian kuvaama yhteiskunnallisten järjestelmien eriytyminen.
Esimerkiksi minä en tutkimuksessani voinut sivuuttaa kasvatustieteessä tehtyjä huomioita ja kehitettyjä teorioita. Tällainen tutkimus- ja tulkinta-asenne samalla säilyttää oikeuden merkityksen, itsenäisyyden ja omaleimaisuuden torjumalla oikeudelle vieraiden järjestelmien ja teorioiden ylivallan.
Osakeyhtiön toiminnan oletettuna tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille näiden osakeomistuksen suhteessa. Osakeyhtiö sinänsä on modernin maailman hienoimpia luomuksia, erinomainen apparaatti tarkoitettuun tehtäväänsä siinä missä esimerkiksi astiankuivauskaappikin.
Osuuskunnasta tuli jokaisen kunnon tarinan edellyttämä sankari. Se on koeteltu mutta nykymuodossaan myös moderni ratkaisu. Osuuskunnan tarkoituksena on taloudellisen toiminnan harjoittaminen osuuskunnan jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi: jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tässä tarkoituksessa järjestämiä palveluita.
Osuuskunta muovautuu osakeyhtiötä paljon luontevammin hoitamaan ammattikorkeakoulun perustehtäviä. Mukaan jäseniksi voitaisiin ottaa myös korkeakouluyhteisön jäsenet eli opiskelijat, opettajat ja muu henkilöstö. Monia tähän liittyviä ratkaisuja ja hyötyjä olen esittänyt kirjassani. Minulla on siis unelma eräänlaisesta vapaiden oppijoiden vapaasta liitosta.
Keskeistä olisi yhteisömuodon antama tuki opetukselle ja oppimiselle. Vähäpätöinen asia ei ole sekään, että osuuskuntaa on vaikeaa ellei mahdotonta myydä veroparatiisien kautta rahojaan kierrättäville toimijoille. Osuuskuntamuodossa voisi piillä ratkaisu myös sosiaali- ja terveysalan yhtiöittämisvimmaan. Nyt hallituksen olisi vain löydettävä joku, joka on tutkinut tätä asiaa. Jos joku löytyisikin, niin tyyppi on varmaan kallis.
Minulle oli tärkeää päästä väittelemään täällä Porthaniassa. Isäni Tauno oli 50-luvulla kirvesmiehenä rakentamassa tätä Porthaniaa ja samalla Suomea, jossa vielä toistaiseksi vähävaraisenkin perheen kasvatti voi opiskella ja koittaa siipiään. Oma ehdotukseni on, että ei luovuta tästä mahdollisuudesta. Se ei tarkoita sitä, että kaiken tulisi jatkua samanlaisena. Yhteiskunnan kontingenttia luonnetta, mahdollisuuksien kirjoa, valottaa myös väitöskirjani.
Arvon ihmiset!
Monia, ellei jopa useimpia lakeja on syytä noudattaa. Niiden avulla voimme vakioida odotuksiamme ja lieventää väistämättömiä pettymyksiä. Itse olen noudattanut tätä työtä tehdessäni ainakin yliopistolain 2 §:n kehotusta ja pyrkinyt palvelemaan ennen kaikkea isänmaata ja ihmiskuntaa. Se oli mieluisa tehtävä. Lisäksi on myönnettävä, että oli hauskaa.
***
Pyydän Teitä, arvoisa professori Matti Rudanko, Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne huomiot, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta.
Vastaväittäjä prof. Rudanko, entiteetti, kustos prof. Villa
Entiteetti resonoi 